Perjantai-Lauantai
Perjaintai - Lauantai - yö sujui melko epämukavasti bussissa, ja Lahden ABC:llä, jossa odottelimme kaksi tuntia uutta rengasta bussiin, sillä yksi sen renkaista puhkesi. Bussissa nukkuminen tuotti haasteita, sillä hyvää asentoa oli hankala löytää, mutta ainakin osa sai edes hetkeksi unta.
Lauantai
Saavuimme Kiilopäälle kolmen aikaan, ja vihdoin neljän maissa saimme kamat kasaan ja lähdimme vaeltamaan kohti Rautulammen autiotupaa. Minä, Viivi, Jarmo, Markus ja Leevi vaelsimme Raututunturien yli. Maisemat olisivat takuulla olleet upeat, jos niitä olisi sumun takaa näkynyt. 11 kilometriä tuli kuljettua melko nopeasti ja saavuimme Rautulammelle ensimmäisenä. Paikalla oli myös iso porukka riparilaisia ja eräs nainen, joka sai lempinimekseen Erämummu.
Sunnuntai
Lähdimme Rautulammelta myöhään, sillä minä ja Viivi nukuimme pommiin. Edessä oli 16 kilometrin päivämatka Tuiskukurun autiotuvalle. Poikien vauhti oli minulle ja Viiville vähän liian luja, ja taukojakin olisi voinut pitää enemmän. Kenkäni hajosivat matkalla aivan kokonaan, niistä lähtivät pohjat irti. Lounastimme Kotakönkään laavulla, jossa oli myös tuttumme "Erämummu". Ruoka oli hyvää, ja auttoi jaksamaan. Vähän matkaa käveltyäni epätoivo, joka johtui kenkien menetyksestä, alkoi vallata mielen. Päässä muhivat ajatukset reissun kesken jättämisestä ja lavastetusta jalkaonnettomuudesta, joka takaisi helikopteri- tai mönkijäkyydin pois. Onneksi en toteuttanut suunnitelmia, se olisi kaduttanut näin jälkikäteen. Hauska ilta kuitenkin piristi mielen, kun minä, Kata, Henri ja Tanja paistoimme lettuja nuotiolla. Ikävä kyllä noesta musta pannu oli myös puhdistettava jääkylmässä joessa.
Maanantai
Sain Matildalta lainaksi sandaalit, joilla sitten taitoin loppuvaelluksen, kolmet sukat päälleikkäin jalassa. Tämän päivän vaellus tapahtui tytöt ja pojat - jaolla, ja matka oli hauska tyttöporukalla. Osa porukasta kävi huiputtamassa Ampupäät, mutta minä, Timo, Kata ja Tanja päätimme säästää itseämme. Lounas syötiin mukavasti pienellä kivisaarella. Matkan aikana pääsimme kahlaamaan kaksikin kertaa, mikä olikin yllättävän hauskaa kylmästä vedestä ja rinkasta huolimatta. Vaikka matkassa tyttöjen kanssa menikin pidempään, se oli (ei pahalla! :)) hauskempaa kuin poikien kanssa. Perillä Luirojärvellä pääsimme saunaan, osa kävi uimassakin. Autiotuvassa vietimme taas hauskan illan, joka jatkui tuvan hiljettyä hetken aikaa laiturilla. Suklaamousse iltapalaksi oli ehdotonta luksusta. Harmi kyllä sopulit, myyrät ja muut pieneläimet olivat siellä niin ahneita, että ruoat piti ottaa telttaan unikaveriksi tai ripustaa puuhun, jotteivat ne menisi parempiin suihin.
Tiistai
Lähdimme aamulla Luirojärveltä kymmenen aikaan. Aamu oli märkä, ja hyttysiä oli aivan liikaa. Matkalla oli hauskaa, mutta se oli pitkä. Määränpäänä oli siis huiputusta odottava, 718 metriä korkea Sokosti-tunturi. Sokostilta oli upeat maisemat, ja siellä oli kenttää! Huiputus oli ehdottomasti rankka, mutta sen arvoinen. Sokostilta jatkoimme matkaa ensin tuntureja pitkin, lumikasojen läpi (Se tunne kun sinulla on sandaaleissa lunta kesäkuussa Suomessa!) ja joen vartta seuraten. Laavun jälkeen löysimme polun, jota seurata. Minna kuitenkin kyllästyi sen huonoon kuntoon ja aloitimme kiipeämisen hiukan aikaisemmin. Lupukkapäidän rinteillä oli kenttää, mutta myös hyttysiä, jonka vuoksi jätimme tauot kohtuullisen pituisiksi. Vihdoin Lupukkalammella söimme ruokamme, joka ei ollutkaan niin hyvää kuin muut ruoat. Osa ihmisistä teki poppareita, joiden tuoksu houkutteli myös Ylipäälliköt apajille. Päivä oli onnistunut.
Sokosti
Sokostin huiputus oli mahtava kokemus, vaikka kiipeäminen oli rankkaa. Maasto oli melko epäluotettavaa liuskekiveä, ja sitä pitkin hyppiminen ja kiipeäminen sandaaleissa ei ollut niin helppoa kuin olisi voinut luulla. Kiipeämisessä ärsytti myös se, että aina kun kuvitteli olevansa huipulla, tuli esiin lisää rinnettä. Huipulle pääsy oli kuitenkin todella hieno saavutus, ja melkein kaikki avasivat puhelimensa tekstaillakseen perheelleen ja ystävilleen. Sitä ennen oli kuitenkin suoritettava Huiputus-rituaali: laittaa Huippukivi kasaan ja huutaa. Itse huusin Tanjan kanssa, tosin oma huutoni meni lähinnä kiljumiseksi. Sokostilla söimme karkkia ja otimme kuvia. Huiputuksessa meni miltei neljä tuntia.
Keskiviikko
Vihdoin hyvin nukuttu yö! Kaikki olivat nukkuneet ihanan sikeästi. Aamupalan jälkeen aloitimme pitkän taipaleemme kohti Porttikoskea. Matka sujui mukavasti polttavassa paahteessa. Osan naamakin paloi. Matkallamme me tytöt löysimme pienen suloisen lammen, johon osa pulahti uimaan muiden taukoillessa. Sotavaaranojan läheisellä nuotiopaikalla aikaa meni varmaan kaksi tuntia. Ruoan jälkeen nimittäin ideoimme ja testailimme leikkejä iltaohjelmaa varten. Tämän jälkeen matka jatkui lauleskelun lomassa. Perillä Porttikosken autiotuvalla olimme tasan kuudelta, osa 15 sekuntia ennen. Pian sen jälkeen paikkasin jalkani, jonka jälkeen siirryimme nuotiopaikalle syömään ja rupattelemaan, kunnes iltaohjelma alkoi. Aluksi pojat vetivät Laurentsian, joka tappoi muutamien jalat lopullisesti, sillä torstai tuntui olevan loppumaton. Sitten Leevi ja Markus esittivät muille sketsin, jonka jälkeen oli vuorossa Murhaaja-leikki. Rooleina olivat shamaani, ihmissudet, metsänvartijat, partiolaiset, turistit ja ylipäälliköt. Leikki oli hauska, ja melko moni selvisi elossa. Toiseksi viimeisenä ohjelmassa oli ylipäälliköiden esittämä sketsi/näytelmä, jossa melko avoimesti pilkattiin minun sanomisiani ja tekemisiäni, kuten kenkiä ja Timo Soini – otsaryppyä (joka ei todellakaan ole leikin asia, mieti nyt jos itse näyttäisit Timo Soinilta! :D). Viimeisenä ohjelmassa oli tyttöjen leikki, jonka ”roolit” olimme itse keksineet. Iltapalaksi paistoimme Viivin kanssa lettuja, jotka olivat kovin haluttua tavaraa. Mahtava ilta venähti joidenkin osalta yli puoleenyöhön.
Torstai
Aloitimme 24 kilometrin taipaleemme kymmeneltä aamulla. Koko aamupäivän kahlailimme vedessä ja soissa päästäksemme lounaspaikallemme, jonka vaihdoimme, sillä joen ylitys oli mahdotonta. Söimme melko nopeasti ja jatkoimme matkaa Rautulammelle, omasta mielestäni kivoimmalle autiotuvalle matkan aikana. Siellä lepäilimme neljä tuntia ja söimme pois turhia ruokia. Ensin pidimme hauskaa, jonka jälkeen oli päiväunien aika, jotta jaksaisimme yöllä. Levon jälkeen oli viimein aika aloittaa viimeinen vaellustaipaleemme, jonka taitoimme mukavasti yhdessä. Päämääränä oli Kiilopää. Yövaellus yöttömien öiden auringossa oli pitkä, mutta ei kovin rankka. Matkalla kävimme huiputtamassa Kiilopään, ja viimein leiripaikalla sotkimme telttaryhmiä. Osa nukkui ulkona.
Perjantai
Perjantaina heräsimme myöhemmin kuin muuten, sillä ohjelmassa oli ainoastaan tavaroiden pakkaus, suihku ja kahvittelu ennen lähtöä. Bussissa aika meni suhteellisen nopeasti. Rovaniemellä menimme syömään Maailman pohjoisimpaan Mäkkäriin heti pestattuamme Timon ja Joonan rinkanvartijoiksi. Samalla reissulla kävimme myös ruokakaupassa, sekä Suomalaisessa. Junassa aika meni siivillä, tungimme seitsemän henkeä kahden hengen makuuhyttiin ja hienosti mahtui. Lauleskelimme ja juttelimme Ouluun asti. Siellä hyvästelimme Henrin ja Tanjan, ja juoksimme pitkin junaa vilkuttaen heille jokaisesta ikkunasta. Ilta jatkui viiden hengen porukalla korttia pelaten ja jutustellen. Nukkumaan mentiin vasta melko myöhään.
Kiitos kaikille Huipputyypeille aivan mahtavasta reissusta! Jälkitaapamista odotellessa rakkaat sopuliystäväni! =)
